Pitääkö treenin jälkeen olla kuollut olo?

Pitääkö treenin jälkeen olla kuollut olo?

Mielestäni sosiaalinen media on vääristänyt hieman meidän kuvaa siitä mikä on onnistunut treeni



Me nähdään somessa videoita crossfit treeneistä, jossa vedetään itsemme siihen kuntoon, että treenistä pitää poistua pyörätuolilla. Tai sitten me nähdään maksimaalisia nostoja älyttömillä raudoilla. Aivan kuin koko ajan pitäisi vetää maksimit. Tai sitten me nähdään, jotain aivan typeriä villityksiä, jotka on tehty viihde mielessä (ajatellaan, että näinhän se pitäisi tehdä)

Mitä tästä sitten seuraa? Meidän kuva oikeasta kunnon treenistä vääristyy. Me rääkätään itseämmä treeneissä avain liian kovaa tai treenataan aivan liian usein. Koska enempi on parempi, eikö vain?

Ei todellakaan. Me voidaan treenata vain niin kovaa kuin mistä voidaan palautua. Mikä on loppupeleissä aika vähän tällaiselle "normaalille" treenaajalle (ei huippu-urheilijat tai pro tason urheilijat)

Tämä ei tarkoita sitä, että mentäisiin salille tunniksi pyörittämään keppiä ja sanotaan "huh olipa kova treeni". Tämä enemmänkin tarkoittaa fiksua ohjelmointia, suunnitelmallisuutta ja ennen kaikkea itsensä tuntemista. Kaikkia sarjoja ei pidä vetää missään nimessä failureen. Treenaa mielummin hieman liian vähän mistä voisit palautua kuin liian paljon, mistä et enää palaudu. Siten varmasti kehityt. Treenaa siis fiksusti

Mistä sitten tietää mikä on riittävän kova treeni? Tässä on oikeastaan paras tuntea omat rajansa kokemuksen kautta. Tai sitten treenata tai tukeutua sellaiseen henkilöön, jolla on enemmän kokemusta asiasta.

Mielestäni Mark Bell on sanonut jota kuin näin: "Treeniltä poistuttaessa pitäisi olla parempi olo kuin sinne mentäessä. Olo, että voisi tehdä lähes koko treenin uudelleen"
Takaisin blogiin